Elokuvahistorian huonoin lopetus

Clint Eastwoodin vasta televisiossa näytetty Menneisyyden ote (Mystic River, 2003) on hienosti näytelty synkkä, mutta realistinen rikosdraama, joka käsittelee menneisyyden vaikutusta ihmisiin ja heidän läheisiinsä. Elokuva oli ehdolla Oscareiden tärkeimmissä sarjoissa ja voitti miesnäyttelijöiden patsaat. Se on netonnut maailmanlaajuisesti yli 150 miljoonaa dollaria ja Imdb:n käyttäjät ovat antaneet sille keskimäärin 8.0/10 pistettä. Televisioesityksen yhteydessä Kalevan Pekka Eronen kertoo elokuvan olevan ”klassiset mitat täyttävä murhenäytelmä” ja antaa sille 5 tähteä. Hieno elokuva siis? Olisi jos siinä ei olisi yksi elokuvahistorian surkeimmista lopuista.

Elokuva kertoo kolmesta miehestä, jotka olivat ystäviä lapsena, kunnes yksi heistä kidnapattiin ja käytettiin hyväksi neljän päivän ajan. Aikuisena kolmikko on ajautunut omille teilleen, mutta he asuvat yhä Bostonissa. Jimmy on entinen pikkurikollinen, kidnapattu Dave on ihmisraunio ja Sean poliisi. Varsinaiset tapahtumat alkavat, kun Jimmyn 19-vuotias tytär Katie murhataan. Sean tutkii tapausta ja ennen pitkää Davesta tulee pääepäilty.

Menneisyyden ote ei ole hyvä suomennos, mutta se kuvaa elokuvaa kohtalaisen hyvin. Hahmot ovat tavallaan menneisyytensä vankeja, jotka maksavat aikaisempia virheitään tai huonoa tuuriaan koko elämänsä. Esimerkiksi Jimmy kantaa omallatunnollaan murhaa vuosien takaa ja murhan perhosefekti vaikutti myös hänen tyttärensä kuolemaan. Toisaalta - kuten Alan Dale omassa blogissaan huomauttaa - koska hahmot eivät ole tietoisia kytköksistä tapahtumien takana, kaikki on kuitenkin sattumaa. Menneisyydellä on ote, mutta se ei vain ole hahmojen tiedossa.

Juonellisesti elokuva toimii kohtalaisesti. Ainoa räikeästi turha elementti on Seanin saamat mysteeripuhelut vaimoltaan, joka on jättänyt hänet. Elokuvan lopun alku alkaa, kun Daven vaimo Celeste alkaa uskoa, että Dave on tappanut Jimmyn tyttären. Todellisuudessa hän tappoi miehen, joka harrasti seksiä alaikäisen pojan kanssa autossa. Celeste kertoo epäilyistään Jimmylle, joka lopulta vanhojen roistokavereidensa kanssa ampuu Daven ja hävittää hänen ruumiinsa jokeen. Sillä aikaa Sean selvittää, että tytön todellisuudessa tappoi kaksi poikaa ilman suunnittelua ja melkein mielijohteesta.

Jimmy ja Sean kohtaavat Daven murhan ja pidätysten jälkeisenä aamuna. Tässä kohtaa Menneisyyden ote itsetuhoutuu. Sean kertoo saaneensa Katien murhaajat kiinni. Jimmy käytännöllisesti tunnustaa murhanneensa Daven. Lisäksi Sean tietää Jimmyn edellisestäkin murhasta, mutta koska Jimmy kertoo nähneensä Daven viimeksi 25 vuotta sitten ennen hänen kaappaamistaan, Sean ei pidätä Davea. Miesten mielestä seksuaalinen hyväksikäyttö jo lapsena tuhosi Daven. Hän oli saastunut ja hänen murhaamisellaan ei ollut merkitystä. Välittömästi päästettyään Jimmyn menemään, Seanin vaimo soittaa ja ilmoittaa tulevansa kotiin tyttärensä kanssa.

Seuraavassa kohtauksessa Jimmy kokee kotonaan omantunnon tuskia, koska tappoi väärän miehen ja lapsuuden ystävänsä. Jimmyn vaimo Annabeth tulee paikalle ja kertoo, että on hienoa, kun oma mies tappaa ihmisiä lastensa takia. Lisäksi Celeste on huono ihminen, koska puhui pahaa aviomiehestään.
-”Kuten kerroin tytöille, heidän isänsä on kuningas. Ja kuningas tietää mitä tehdä ja tekeekin”, Annabeth sanoo.
-”Kaikki ovat heikkoja paitsi meidän perheemme. Meistä ei tule koskaan heikkoja”, hän jatkaa. Kaiken kruunaa Annabethin suuruudenhullu lause, jonka mukaan Jimmy voisi pyörittää koko kaupunkia. Viattomien tappaminen ja kosto ylipäänsäkin on tosiaankin paras tapa osoittaa lapsirakkauttaan.

Elokuvan viimeisessä kohtauksessa ollaan amerikkalaisuuden ytimessä eli paraatissa, jossa on mukana Amerikan vapaussodan taistelijoiksi pukeutuneita ja baseball-joukkueita. Celeste, joka on siis pettänyt aviomiehensä eli perheensä pään, etsii häntä väenpaljoudesta. Hän törmää Seanin ja hänen perheeseensä. Sean katsoo pois vaivautuneena, koska tietää, että Dave on kuollut. Seuraavaksi Celeste kohtaa Jimmyn perheineen. Annabeth katsoo häntä halveksuen. Samassa Daven ja Celesten poika Michael ajaa paraatissa baseball-joukkueensa kanssa ja Celeste yrittää tervehtiä häntä. Michael ei huomaa äitiään. Celeste, joka ei kunnioittanut miehensä auktoriteettia, on siis menettänyt myös lapsensa. Hän on hylkiö.

Lopulta kaikki elokuvassa on siis kiinni patriarkaalisesta kunnioituksesta. Katie oli karkaamassa yhdessä erään pojan kanssa vastoin hänen isänsä tahtoa. Hänen kuolemansa oli suoraa seurausta siitä. Sean päästi hienon perheenisän vapaaksi ja palkkioksi myös hän sai oman perheensä takaisin. He pääsevät mukaan Amerikkalaiseen unelmaan.

Huonoissa elokuvissa on huonoja lopetuksia, mutta harvoin – jos koskaan – näkee hyvän elokuvan romahtavan näin totaalisesti (ja muuttuvan patriarkaalisen ylivallan saarnaksi) viimeisillä minuuteilla.