torstai 11. maaliskuuta 2010

Benjamin Buttonin elämätön elämä

Näin Oscar-juhlien jälkimainingeissa Ilta elokuvissa jatkaa ajankohtaisella linjalla ja käsittelee viime vuoden Oscareissa toiseksi eniten palkintoja voittanutta elokuvaa. Kyseessä on David Fincherin Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä.

Päällisin puolin Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä on - lyhyesti sanottuna - kerronnallisesti kömpelö, ylisentimentaalinen, mammuttitautia poteva fantasiaelokuva, jonka juoni on uskomattoman typerä.

Elokuvassa Benjamin Button syntyy vanhana ja nuorenee koko ajan. Tämän idean, joka antaisi mahdollisuuksia vaikka mihin Fincher suorastaan hukkaa kokonaan, koska Button ei tee oikeastaan mitään järkevää elämänsä aikana. Hän vain koko ikänsä vonkaa lapsena tapaamaansa tyttöä. Sattumalta hänestä aikuisena tulee varakas ja silloinkin hän lähinnä vain kruisailee mopollaan ja haaveilee Daisystä. Kun Button lopulta onnistuu hurmaamaan hänet, niin muutaman vuoden jälkeen hän hylkää vaimonsa ja vuoden ikäisen tyttärensä. Koko kakku on koristeltu päälle liimatuilla viisauksilla, tunteisiin vetoavalla Hollywood-hömpällä sekä visuaalisilla erikoistehosteilla ja lopputulos on eeppisen suurelokuvan mittoihin venytetty yhden idean elokuva.

Elokuvalla on paljon yhteistä käsikirjoittaja
Eric Rothin toiselle elokuvalle Forrest Gump. Gump on kaikkien mielestä tomppeli, mutta hän onnistuu tekemään oikeita asioita ja lopulta on melkeinpä Yhdysvaltojen historian merkittävin mies. Stupid is as stupid does, Gump hokee, koska juuri ihmisten teoilla on merkitystä. Gumpiin verrattuna Button puolestaan on päällisin puolisin normaaliälykkyydellä varustettu kaveri, joka kulkee elämänsä läpi tekemättä juurikaan aloitteita. Loppupeleissä Button on kouluttamaton juntti, joka saa läheisiltään elämänohjeita, joita ei noudata. Esimerkiksi banhainkodissa rouva Maple kertoo kuolemasta nuorelle Buttonille:

Benjamin, we're meant to lose the people we love. How else would we know how important they are to us?


Mitä Benjamin sitten tekee? Ollessaan ”samanikäinen” kuin vaimonsa Daisy, hän hylkää perheensä, jotta hänen vaimonsa ei tarvitse huolehtia kasvavasta tyttärestään ja dementoituvasta Benjaminista. Benjamin lähtee tekemään hanttihommia ja ajelemaan mopolla Aasiaan. Lopulta, kun Daisy joutuu huolehtimaan Benjaminista, ilman oikeaa isäänsä kasvanut tytär on tietysti jo aikuinen. Suunnitelma siis toimi, vai?


Curious Case of Benjamin Button kuitenkin on jossain määrin mielenkiintoinen elokuva. Se on tavallaan sisarteos tai jopa antiteesi Forrest Gumpille. Gump on amerikkalainen jokamies, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on merkittävä henkilö. Gumpin maailmassa henkilön taustalla ei ole merkitystä vaan ainoastaan hänen teoillaan, joten tavallaan Forrest Gumpin voidaan ajatella symboloivan amerikkalaista unelmaa ja maailmankuvaa. Button peilikuva tästä. Hän on uniikki yksilö, jonka pitäisi olla jännittävä ja erikoinen, mutta joka todellisuudessa ei tee oikeastaan mitään muuta kuin hylkää perheensä ilman järkevää syytä. Button voidaan nähdä Amerikan nykytilan symbolina – rahaa ei tehdä työllä vaan perimällä ja ihmissuhteet ovat kertakäyttöisiä.