Tim Burton on nykyajan harvoja auteur-tyyppisiä ohjaajia, joilla persoonallinen ja tunnistettava tyylinsä, joten herran ”jatko-osa” Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjoille on lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoinen. Sääli, että Burtonin Liisa Ihmemaassa (2010) on korkeintaan keskinkertainen elokuva.
Elokuvassa Carrollin poikkeukselliseen ja surrealistiseen fantasiamaailmaan on sotkettu kaikki räikeimmät fantasiakliseet. On epätodennäköinen Valittu, joka ennustuksen mukaan tuhoaa jollakin hienolla aseella hirviön ja vapauttaa maan ilkeästä hallitsijasta. Valittu ei tietenkään ole varma roolistaan ennustuksen toteuttajana. Lopputaistelun, jossa Ihmemaan kohtalo ratkotaan Punaisen ja Valkoisen kuningattaren joukkojen kesken, aikana Lewis Carroll pyörii haudassaan Hullun Hatuntekijän miekaniskujen tahdissa.
Pintaa syvemmällä soppa menee vielä huonommaksi. Liisa putoaa jäniksenkoloon, juuri kun häntä on kosittu. Tässä on selvästi nuoren tytön pelkoa aikuistumista kohtaan. Mutta, kun Liisa luopuu Ihmemaassa pasifistisesta asenteestaan hirviön tappamisen suhteen, hän juo sen verta, jonka jälkeen hän palaa oikeaan maailmaan jäniksenkolon kautta. Tässä on selvä muutos Carrolin kirjoihin, joissa Liisa palaa todellisuuteen heräämällä. Liisa tekee tietoisen päätöksen luopua Ihmemaasta ja ruveta aikuiseksi.
Oikeassa maailmassa Liisa onkin löytänyt itsensä. Hän kieltäytyy kosinnasta, antaa läheisilleen vinkkejä elämiinsä ja ryhtyy toteuttamaan itseään isänsä jalanjäljillä kauppiaana. Hän keksii kaupankäynnin Kiinan sisämaassa. Liisa kertoo, että Englannilla on jo tukikohta Hongkongissa. Iso-Britannia miehitti Hongkongin 1841 Ensimmäisessä oopiumsodassa ja maa ehti puolustaa kauppaoikeuksiaan 1800-luvulla ainakin toisessa oopiumsodassa ja boksarikapinassa. Imperialismi onkin hieno syy luopua Ihmemaasta. Lisäksi nykyaikaan sovellettuna tulee mieleen länsivaltojen haluttomuus puuttua Kiinan ihmisoikeustilanteeseen, koska se voisi sotkea kauppasuhteita.
Elokuva on yhteiskunnan peili ja Liisan valinta kauppiaan urasta kuvastaa sen arvostusta. Toisena aikana Liisa olisi valinnut toisenlaisen uran. Esimerkiksi kirjailija tai keksijä tai jopa tutkimusmatkailija sopisivat hyvin 1800-luvun maailmaan ja vaikkapa 70- tai jopa 90-luvulla Liisan valinta olisi ollut vähemmän materialistinen. Mutta 2010-luvun sankari on ilmeisesti kauppias. Imperialismilla tai ilman, mutta ihmisoikeudet joka tapauksessa unohtaen. Kauppa se on mikä kannattaa.
Ps. Mielenkiintoista nähdä miten Kiinaa kuvataan elokuvassa tulevaisuudessa, jos ja kun Hollywood-studiot alkavat siirtyä kiinalaisomistukseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti